En valitettavasti ehtinyt tällä kertaa viettää varjokirjamessuilla, kuin lauantain, mutta jo tuo yksi päivä oli paljon vaikuttavampaa, kuin yhdetkään tavalliset kirjamessut koskaan. Kirjamessujen huonona puolena on väenpaljouden ja pelkkään kirjojen myyntiin tähtäävän ohjelman lisäksi tapahtuman hinta. Varjokirjamessut onnistuvat korjaamaan kaikki edellämainitut ongelmat. Alakulttuuritapahtumana kävijämäärä on miellyttävämpi, ohjelmassa käsiteltävästä kirjallisuudesta monet ovat saatavilla myös ilmaiseksi ja tapahtuma oli ilmainen.
Tapahtuma järjestettiin Turussa taiteen talossa ja olin itse paikalla ensisijaisesti tukemassa puolisoani H-P Ontto-Panulaa, jonka toimittaman queer-feministisen lehden Akkojen Horinoita julkaisua juhlistettiin tapahtuman avaavalla paneelikeskustelulla. Paneelissa keskustelivat puolisoni lisäksi sarjakuvataiteilija Eppu Wikström ja väitöskirjatutkija Taru Lepistö. Omaksi tehtäväkseni jäi kuvien ottaminen ja puolisoni messupöydän vahtiminen ohjelman aikana.
Ohjelman jälkeen pääsin myös itse katsomaan muita ohjelmia, kuten vaikkapa Taistelu Turusta -elokuvan ja sen jälkeen käydyn keskustelun kaupunkitilasta ja siitä, kenelle se kuuluu. Paikalla keskustelemassa olivat muun muassa väitöskirjatutkija Elina Sutela, dokumentissakin näkynyt talonvaltaaja Emma, nykyisin taloja valtaava iutu ja Oliver Turun pyöräpajalta. Tämänhetkisissä talonvaltauksissa vaatimuksena on saada Turkuun oma alakulttuuritila, ja eräs kiutun kommentti jäi vahvana mieleeni. Kiutu kertoi, että valtauksien neuvotteluissa heitä viitataan uudelleen ja uudelleen taiteen talon suuntaan, sanoen ”Mutta onhan meillä jo tuo taiteen talo!” samaan aikaan kuitenkin tämä yhden viikonlopun mittainen tapahtuma, varjokirjamessut, maksoi 500€ pienille alakulttuuritoimijoille. Taiteen talo ei ole saavutettava tila jatkuvaan toimintaan, jos yksi viikonloppu maksaa näin paljon. Summa saattaa tuntua pieneltä joillekin, mutta se raha, millä alakulttuurityötä tehdään, on tiukkaakin tiukemmassa.
Valtaajien vaatimus alakulttuuritilasta, jossa saa olla ja tehdä taidetta ilmaiseksi, ei ole liikaa vaadittu. Juuri tällaista tilaa Turussa tarvitaan. Turku on täynnä toinen toistaan kauniimpia, joskin huonokuntoisia, vanhoja tyhjillään olevia rakennuksia. Kaupungin tulisi pitää huolta Turun katukuvasta ja kunnostaa rakennukset ja antaa ne turkulaisten käyttöön. Pienet yhdistykset eivät voi maksaa suuria määriä vuokraa, mutta juuri nämä pienet yhdistykset tekevät Turusta kiinnostavan, inspiroivan ja yhteisöllisen paikan asua. Tarvitsemme lisää varjokirjamessujen kaltaisia tapahtumia, eikä sellaisia voida saada, jos alakulttuurille ei ole omaa tilaansa.