Ratikan hyötyjen suhteuttaminen 460 miljoonan hintaan voi olla vaikeasti ymmärrettävää. Annan tässä muutamia esimerkkejä, joita on tuotu esille selvityksissä:
Ratikka luo yhtä paljon henkilötyövuosia, kuin kolme risteilijää. Nämä hyödyt alkavat oitis, kunhan myönteinen ratikkapäätös on tehty.
Kansliapäällikkö Tuomas Heikkinen teki vertauksen, että ratikka on Turun kokoiselle kaupungille samankokoinen investointi, kuin uusi yhteiskoulu Raision kaupungille. Kyse ei siis ole mahdottoman suuresta rahasummasta, varsinkin hankkeen hyötyihin suhteutettuna.
Se, mikä on saanut minut kannattamaan raitiotietä alusta asti, ovat sen ylivertaiset ilmastovaikutukset. Tämän mennessä tehdyt arviot superbussin ilmastovaikutuksista eivät yllä minkäänlaisiin vastaaviin päästövähennyksiin.
Turun päästöistä valtaosa, noin puolet, tulee liikenteestä. Ratikan tuottamat hiilidioksiidipäästöt per kilometri ovat vain yksi neljäsosa henkilöauton vastaavan matkan päästöistä.
Ratikassa ei minusta voi vain ajatella hintalappua yksittäisenä numerona erotettuna kaikista näistä muista hyödyistä.
Pitää huomioida, miten tämä investointi lisää Turun maksukykyä ja kaupungin kassan rahavirtoja.
Ratikka nostaa kaupungin maan arvoa Turussa, jolloin kaupungin siitä saamat vuokratulot maksavat investoinnin takaisin voittoineen.
Joka neljäs turkulainen on joutunut karsimaan arkipäiväisiä menojaan, rahan riittämättömyyden vuoksi. Maan vuokrasta syntyvät tulot voidaan suunnata arjen menojensa kanssa kamppailevien elämän tilanteen parantamiseksi, kouluille ja muihin lasten ja nuorten palveluihin.
En näe mitään syytä, miksi ratikka ei olisi hyvää taloudenpitoa ja jotain, mikä parantaisi asukkaiden elämää.
Päätöksenteon näkökulmasta painotan, että kahden viikon kuluttua ei äänestetä ratikan ja superbussin väliltä. Ratikkaa on valmisteltu kauan ja muuta joukkoliikenne ratkaisua meillä ei ole valmiina. Ja ratkaisua juuri kipeästi kaivataan, nyt kun Turun asukamäärä kasvaa nopeammin kuin 50 vuoteen. Jos ratikka kaatuu, superbussipäätöksen tulevaisuudesta ei ole mitään varmuutta.
Ei ole myöskään mitään varmuutta, sisältääkö superbussiratkaisu kaikki ne samat hyödyt, kuin ratikkasuunnitelma: yli 700:n uuden puun istutuksen, vesiputkien uusimisen ja radanvarren pyöräteiden ja kävelyteiden korjauksen. Jokainen näistä olisi erillinen poliittinen päätös, jonka kohtalo olisi epävarma.
Kuten otsikossa viittaan, olen hyvin pettynyt ratikkakeskustelun yleiseen tasoon. ”Vaihtoehtoista tietoa”, eli disinformaatiota, ovat levittäneet monet tahot, mukaan lukien kaupungin omat varavaltuutetut.
Väärän tiedon rahoittaminen taas viestii, että demokraattiseen päätöksentekoon voi vaikuttaa, kunhan pääomaa löytyy. Tällainen yleisen mielipiteen manipuloiminen, ja samalla suorastaan uhkaava käytös ratikkaa kannattavia poliitikkoja kohtaan, on käsittämätöntä. Mitään vastaavaa en ole nähnyt Vantaan tai Tampereen ratikkakeskustelun yhteydessä.
Turkulaiset ansaitsevat parempaa kuin tämän poliittisen keskusteluilmapiirin.
0 Comments